Alperin ja Charlenen häämatkan kohde oli Monacon tarkimmin varjeltu salaisuus. Tuhannet paparrazzit elivät toivossa saada viimehetken vinkki kohteesta. Se olisi ollut lippu maineeseen ja mammonaan.
Salaperät kuitenkin onnistuivat ja niinpä pari istui huojahtelevan Lada Nivan takapenkillä. Viimeinen matkan koneilla kuljettava osuus oli meneillään. Lada möyrysi huonokuntoista metsäautotietä Öllölänvaaran kuvetta ylös, jatkoi alas. Synkkä kuusikko miltei kaatui vanhan tienpohjan päälle.. Kysyviä katseita vaihdettiin, käsi hipaisi silkkisukan peittämää reittä. Rakkautta ilmassa.
Metsäautotien kääntöpaikalla vaihdettiin kuteet. Rainerille pussihousut ja sarkatakki, selkään savotta satulareppu. Charlene hieman empi vanhaa anorakkipukua niskaan kiskoessaan, mutta mitäpä ei häämatkan vuoksi tekisi.. Kääntöpaikalta johti polku kolmen kilometrin päässä olevalle kurun kämpälle. Vain sääskipilvi seurasi pariskunnan matkaa. Alpertti tunsi polun hyvin, sillä hän oli edellisenä kesänä käynyt katsastamassa paikan. Kaikki oli juuri niin kuin hänen suuressa fetississään. Vanhoissa suomalaisissa uitto elokuvissa.
Joen rannalla kyhjöttävä kämppän sisääntuloon oli tehty pieni kunniakujan tapainen parimetrisistä koivuista. Tottuneesti Raineri keikautti repun selästään, koppasi Charlenen syliin ja kantoi sisään matalasta ovesta. Se olikin hankala temppu, otsa jysähti oven ylähirteen ja molemmat rysähtivät pitkälleen kämpän lattialle. Hillitön kikatus vaihtui pian lempeiksi katseiksi, supatukseksi..hmm.. tiedätte kyllä. Sääsket iskivät hanakasti kärsänsä Rainerin persposkiin.
Somasti kului lempiväisten aika. Täyttä ylellisyyttä. Ei ketään osoittelemassa metrisellä kameran putkella. Kukaan ei ollut tunkemassa mikkiä suuhun.
Päivisin kuljettiin mustikassa ja lakkasuolla. Illalla Raineri vetäisi koskesta muutaman harrin taikka tammukan. Sauna lämmitettiin milloin sattui mieleen juolahtamaan. Samoin touhuttiin kuninkaallista perillistä alulle ajasta ja paikasta välittämättä.
Pari kertaa viikossa lähettiin kylille ostoksille. Niva haki tien päästä. Kukaan ei tunnistanut kuuluisaa paria. Parransänki rehoitti ja lippalakki peitti Rainerin kaljun. Charlenen tuulipuku kahisi somasti, eikä meikitön naama ja löysälle nutturalle sitaistu tukka tuonut kenellekään mielikuvaa kuninkaallisesta.
Kaikki loppuu aikanaan. Kuukauden päivät onnea riitti, mutta velvollisuudet ne on ruhtinaallakin. Helikopteri laskeutui Monacon linnanpihalle. Ulkona räiskyivät salamat, pienempiä koptereita kierteli taivaalla. Perkeleellinen hässäkkä oli taas valmis alkamaan.
Raineri puristi hetken merkitsevästi Charlenen reittä, ripsautti koivunoksalla leikillisesti pyllylle, mennään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti