Kurri Topi

Matkani varrelle on osunut useitakin maan hiljaisia. Miehiä ja naisia, joiden elämästä ei jää mitään jälkeä. Tämä tarina on pieni muistelus yhdestä heistä.

Miehestä joka eli elämänsä (sen ajan, jonka minä muistan) halveksittuna puliukkona, Kurri Topiksi häntä kutsuttiin.

Ennen tutustumistamme muistan nähneeni hänet usein pummaamassa Hyrynsalmen keskikaljakuppiloissa, enkä halunnut olla missään tekemisissä hänen kanssaan.

Olin töissä kostamuksen kaivoskombinaattityömaalla, kun näin hänet suureksi ihmeekseni siellä. Sovimme, että hän pääsee kulkemaan autossani maanantaisin työmaalle ja perjantai iltana taas kotiin.

Lähtö oli maanantai aamuna kolmen aikaan ja niinpä vaan Topi seisoi pysäkillä odottamassa. Ei haissut vanha viina ja kovin oli pirteän oloinen. Heti kääri aromasta muhkean sätkän, oikean karvapersetolleron, kuten hänen sanontansa sätkästä kuului.

Ei siihen aikaan kukaan kysellyt saako autossa polttaa, kaikki vetivät sen kun kerkesi.

Kostamuksessa oli siihenaikaan euroopan suurin ravintola, parakeista tehty. Usein Topi kähni pöytääni, kääri taas keltaisilla koppurasormillaan sätkän ja aloitti naljailun kaljanjuonnistani. Tietenkin olin juonessa mukana ja lupasin, että seuraava viikko on sitten nenänvalkaisuviikko.

Muistan aina, kun hän vessutteli seuraavalla viikolla taas pöytääni. Minulla taas tuoppi nokan edessä. Ilkikurinen ilme, sätkän käärimistä. Tuli tolleron nokkaan. ”Joko valakiaa..kjäähh..kjähh..köhhköh..”

Topissa tapahtui ihme. Pöhö kasvoilta hävisi, ennen niin takkuinen pää oli aina siististi kammattu. Huomasin kuinka järkeviä ajatuksia hänellä oli normi-ihmisten toilailuista. Itse olin vielä niin nuori ja kehittymätön, etten hänen ajatuksiaan aina ymmärtänyt, nyt saattaisivat avautua toisella tavalla. Hän varoitteli, että elä sinä poeka ala pelleilemään tuon kaljan kanssa....Huoh, olisinpa uskonut.

Tilipäivänä Topi muisti aina mainita, että taas tuhatlappusen nurkkaa tässä heilutellaan.

Kuten ehkä arvaatte tarinalla ei ole onnellinen loppu. Viinapiru tömäytti puolinelsonilla Topin kanveesiin.Tuhatlappuset haihtuivat nopeasti kaverien avustuksella, puliremmi otti omansa.

Viimeisen kerran näin hänet, olisiko ollut vuosi hänen kostamuksesta lähdön jälkeen.

Ei ollut mukava matkakumppani, kun hänet autoon otin. Haisi karmealta ja vapisevasta sätkästä tippui kekäleitä auton penkille.

Tämän tarinan kirjoitan itselleni ja teille muistutukseksi. Jokaisen ihmiskuoren sisällä on ihminen. Ajatteleva, tunteva rakastava. Moni herkkä, syntymässä säikähtänyt ei oikein pärjää tässä raakassa maailmassa. Yksi lannistetaan jo lapsena. Toinen ei vaan jaksa pysyä kiihtyvässä vauhdissa mukana, jne.

Kurri Topin jalka vippasee nyt pilven teunalla. Silmä killillään hän katsoo, kun kirjoitan hänestä tätä juttua. Koukkusormissa muotoutuu uusi karvapersetollero...."Poeka perkele"