Kevyesti keikkui reppu Taavin hartioilla. Vaikka meno näytti viallisen jalan takia kummalliselta vemputtamiselta, matka taittui. Tuppasi naurattamaan. Mikäs on miehen keväistä kangasta talsiessa, kun lompsassa kahisee uittotili, perskutarallaa, nyt ei asu suru puserossa, hei. Kitalaki jo tuntee kippurahännän maun ja nokka vetää vainuja kukkahameen tuoksusta. Miltei riehakkaissa tunnelmissa jatkuu matka. Potkaiseepa saapas muutaman kävyn pöheikköön, laulunpätkäkin meinaa huulille karata.
Onnikassa on hyvin tilaa. Bussi möyryää ylös alas mutkaista tietä, huojahtelee puolelta toiselle, mutta matka jatkuu. Kajjaaniin..kajjaaniin käy tie, siellä neito minullekin lie. Ristijärveltä nousee pari nuorempaa naista kyytille. Kun he tunkevat nyytteineen ohi Taavi oikein sävähtää. Perin on kumma tuo tuoksu. Sulokas on ääni nuoren naisen. Taavin kasvot eivät kuitenkaan kuvasta näitä ajatuksia. Välinpitämättömän näköisenä hän katselee maisemia, ei uskalla edes vilkaista kohden. Lippalakkiaan pyörittää käsissään hän.
Saavutaan Kajjaaniin. Pienen etsimisen jälkeen löytyy matkustajakoti. Paksu röökynä tiskin takana katselee arvioivasti Taavin savottakamppeita ja reppua. Päätelmä on selvä. Uittojätkän rutjake, parempi veloittaa yösijasta etukäteen. Taavi maksaa parista yöstä ja kiikuttaa reppunsa huoneeseen. Hetken hän kiertelee huoneessa etsien paikkaa, mihin piilottaa osa rahoista. Löytyykin irtonainen seinäpahvi, puukonkärjellä pahvia seinästä raottamalla hän saa tungettua ohuen setelinipun näkymättömiin.
Kiiruusti kylille, outo kiihko jo polttaa, jos vaikka kävisi yhden pullon kippurahäntää, mutta vain yhden. Tälläkertaa teen kaiken toisin, pikkuisen vaan, rohkaisuksi. Sitten lavatansseihin, naisiin, rahamiehelle kyllä löytyy.
Heti ensimmäisessä porttikongissa Taavi ottaa ryypyn. Vedet tirahtavat silmiin ja hetken päästä niin tuttu lämmin hyöky vatsaan. Voi pojat, tätä kannatti talvi odottaa.
Pullo liitingin alla Taavi saapastelee pilsnerikuppilaan. Tytönläyhäke huomaa pullon ja varoittelee, että jos näkee Taavin sekoituksia tekevän tulee heti äkkilähtö. No eihän tietenkään. Pilsneri ja otetut ryypyt alkavat vaikuttaa. Pää nousee normaalista kyyrystä ja Taavi katselee ympärilleen. Siisteissä tamineissa kaupunkiakat on. Ei niitä uskalla kunnolla silmiin katsoa. Puhumattakaan juttusille menosta. Viimeistään pelko änkytyksestä vie rohkeuden. Mieleen alkaa hiipiä tuttu epätoivo, ulkopuoleisuuden tunne. Ei tästä kuitenkaan mitään tule, taaskaan.
Jokirannassa on toisia savottajätkiä. Heidän kanssa on helppo antautua juttusille. Puhutaan samaa kieltä ja aiheetkin on tutut. Taavi panee pullon kiertämään. Kertaillaan talven kokemuksia. Suunnitellaan illan reissua tanssilavalle. Pullo tyhjenee nopeasti, joku toinen kaivaa uuden repustaan. Nauretaan selkäkeikkanauruja.
Taavi on pian huippujätkä. Kävi uuden lastin viinaa, ei miestä parempaa. Siirrytään porukalla makasiinien taakse korttia lyömään.
Huorapari, täyskäsi, ruutu on valttia, jätkäpari.perkele.
Maailma kieppuu, punakat kasvot sanovat jotakin. Vatsassa kiertää. Pari juoksuaskelta ja turvalleen makasiinin portaille...pimeys..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti