lauantai 16. heinäkuuta 2011

Vapaapäivä koulusta.

Oli kova pakkanen ja pimeä. Fergusoni lähti vaivalloisesti käyntiin ja työnsi traktoritallin kattoon uskomattoman mustaa savua, ennenkuin käynti tasaantui. Isä peruutti fergun ulos ja minä ojensin eväsrepun, jossa oli termospullo ja voileipiä. Kömmin myös sisälle koppiin, ahtaaseen väliin isän vasemmalle puolen.

Pellolla oleva reki oli kuurassa. Isä peruutti traktorin ja laski nostolaitteen koukun, jotta reki voitiin kytkeä perään. Jalakset olivat yön aikana jäätyneet kiinni polanteeseen, mutta parilla edestakaisella rytkäisyllä ne irtosivat. Jalakset pitivät kiljuvaa ja narisevaa ääntä jäistä polannetta vasten. Reen keulassa oleva joutsalaisen tukkinosturin puomi heilahteli puolelta toiselle ja kettingit ja tukinhinaussakset kolahtelivat metalliputkiin.

Kilometrin verran oikeaa tietä ja sitten metsään. Lunta oli paljon, varmaan 70 cm. Tieura oli poljettu valmiiksi jo päiviä sitten tyhjällä traktorilla ja pohja olikin pakkasessa jäätynyt kovaksi raiteeksi. Reen ja kuorman kanssa ei umpihankeen olisi enää mitään asiaa. Pulverimainen lumi vaan kuohuisi pyörien alla eikä kuorma kulkisi mihinkään.

Palstan reunassa pysähdyimme ja isä alkoi kaatelemaan kuusia. Ensin piti lapioida kuusen tyvi näkyviin lumesta, se oli minun hommaa. Haaroja myöten lumessa kahlasin kuusen juureen ja alumiinilapiolla tein moottorisahan mentävän kuopan. Lumi tipahteli niskaan kuusen oksilta, mutta jatkuva kaivaminen nosti hikeä pintaan pakkasesta huolimatta.
Raketti moottorisaha puhalsi höyrypilveä ilmaan ja kuusi kaatui lunta ympärille tupruttaen. Tätä hommaa jatkui puoleenpäivään asti.

Puoliltapäivin tehtiin tulet ja syötiin eväät. Tulilla ei kyllä kauan viihtynyt, koska hikinen iho jäähtyi nopeasti ja kylmä alkoi tärisyttämään hartioita.

Traktori käyntiin ja vinssi pyörimään. Minun tehtävä oli juoksuttaa tukinvetosakset pölkyn päähän. Vinssiltä purkautuva vaijeri oli raskas vetää, sillä vinssi pyrki kiskomaan, vaikka ei vetoa ollut. Sakset pureutuivat tukin päähän vaijerin vetämänä ja tukki liikkui reen viereen. Isä sääteli vinssin vetoa köydestä kiskomalla. Köyden päässä oleva vipu kytki vetorummun päälle ja tukki liikkui. Reen vieressä muutin sakset tukin keskipainopisteeseen ja tukki nousi rekeen. Keskipainopisteen arvioiminen oli hankala homma ja usein arvioin väärin. Sitä eivät isän hermot meinanneet aina kestää ja sain kuulla kunniani. Vinssi oli vaarallinen käyttää. Kytkin ei pelannut kunnolla. Tukki saattoi nousta puomiin asti ja pudota rymähtää vauhdilla alas. Ikuisesti ihmettelen, kuinka isä säilyi siltä vehkeeltä hengissä.

Saksien juoksuttaminen oli raskasta hommaa. Yritin mennä kuusen oksia pitkin, umpihanki oli paljon raskaampaa. Hiki pursusi huokosista ja henki kulki pihisten. Tukki tukilta kuorma täyttyi, pinotavaran jätimme eri kuormaa varten. Nousin kuorman päälle ja isä lähti ajamaan lanssille.
Reki huojui, fergu ärisi ja puista tuprahteli lumipilviä päälleni, kun reki sattui nojaamaan puuhun mutkassa. Eräässä mutkassa traktori luisui ulos poletulta tienpohjalta ja matka pysähtyi. Hermoheikko isäni noitui ja rähisi. Traktori ärjähteli ylikierroksilla, multaa ja lunta lensi kaarella kettingeistä, kun hän rynkytti edestakaisin. Tuota isän hermojen menettämistä minä pelkäsin. Hän oli kuin toinen ihminen. Ihmeen kaupalla hän sai traktorin takaisin polanteelle ja matka jatkui kohden lanssia. Yhtä-äkkiä tunsin kovan iskun pottuvarpaassani. Kuusen oksa oli tempaissut vetopuomin päässä olevan vaijeririssan alas ja se oli pudonnut varpaalleni. Vedet tippuivat silmistä, mutta pian tuska vähän tasaantui.

Lanssilla reki ajettiin tien reunaan. Kuormaa reessä pitävät pankot avattiin ja aloimme pyörittää tukkeja ulos reestä. Ensin pari tukkia poikittaain ja niiden päälle kerros muita. Kun se kerros oli valmis seuraava taas poikittain edelliseen nähden. Kankien kanssa homma onnistui, mutta oli tosi raskasta

Paluu pimeässä kotiin. Jäiset kengät eivät meinanneet lähteä jalasta.
Sisällä alkoi poskia kuumottaa ja hellalla kiehuva pottukeitto tuoksui taivaalliselta. Pottuvarpaan kynsi lähti kuukauden päästä, oli kasvu kynneltä katkennut ja uusi kynsi työnsi entisen pois.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti