Helvetinenkeli.

Miehenröpi saapui mahdottoman isolla paukkuvalla prätkällään eräänä torstaina ja majoittui kylän ainoaan majataloon. Pienessä kirkonkylässä kaikki vähänkin erikoinen saa heti huomion ja mies oli todentotta niin erikoinen näky pikkupaikkakunnalla, ettei sellaista oltu ennen nähty.

Oltiin sitä mieltä, että eipä juuri roistomman näköistä miestä voi olla. Karvaisen pallinaaman halkoi kapeahuulinen, leveä suu, kuin veitsenviilto lihassa. Pistävät likekkäin olevat silmät tuijottivat rävähtämättä uteliasta, ei sitä katsetta kestänyt itse pirukaan. Entä keho? Liki pari metriä pituutta ja hartiat, kuin autotallin ovi. Yllän kalstaanilla oli säänpieksämä ruskea hyvin kauhtunut hapsullinen nahkatakki ,jonkun jengin liivit, housut ja klopisevat bootsit.

Joku arveli joksikin helvetin enkeliksi tai porn killeriksi, joka on tullut tarkistamaan, mitä ryöstettävää löytyisi.

Toinen epäili miehen olevan paossa jotakin, mitä se muuten tällaisessa käpykylässä viipyisi?

Eikä mies puheille alkanut. Illalla palasi aina majapaikkaansa jytisevällä rakkineellaan ja ähti aamulla omille tutkimattomille teilleen.

Tällainen tutkimaton ja hieman pelottavakin mies kiehtoo naisia, mutta kukaan yrittäjistä ei saanut huomiota mieheltä. Miltei epäkohteliaasti hän ohitti uteliaat katseet ja merkitsevät silmäykset pysytellen omassa tutkimattomassa maailmassaan.

Jermu oli taasen palannut päiväreissultaan ja istui Maijan baarissa syömässä tupla-annostaan lihapullia kera muusin. Kylän pojat revittelivät kartsalla karvanoppaooppeliaan. Pään mentävästä pakoputkenpäästä pamahtelivat viritetyn moottorin tehoja lupaavat äänet. Renkaat vinkuen kurviin ja hanaa, näinhän pojat on aina tehneet, ennenkuin oppivat ajamaan.

Ruskeankirjava kissa on ylittämässä tietä, onkin jo melkein päässyt yli, mutta paukkeen säikähdyttämänä kääntyy takaisin ja tietenkin suoraan auton eteen.

Mies näkee, kuinka kissa singahtaa eturenkaasta jalkakäytävälle, pyöri muutaman kerran holtittomasti ympäri ja sänttää sitten läheisen omakotitalon rossipohjan alle.

Pillurallin vinguttajat tuskin edes huomaavat tapahtunutta, vaan ooppeli häviää paukkuen kulman taa.

Sitten tapahtuu jotakin uskomatonta, josta puhutaan pitkät ajat. Tuo outo kulkija keskeyttää ruokailunsa ja harppoo uskomattoman nopeasti paikkaan, josta kissa on Moilasen talon alle hävinnyt. Raskas koura ruopaisee kuistin alusen suojana olevan ritilän sivuun ja karvainen pää häviää kuistin alle. Nahkahousujen persuus vaan vilahtaa, kun mies jatkaa pään perässä ja pian häviävät buutsitkin.

Talon alta kuuluu suksuttelua, sitten rytinää ja räminää, kun vahvat kourat siirtelevät sivuun talon alle kertynyttä joutavaa roinaa.

Uteliaiden joukko lisääntyy nopeasti. Mikään ei leviä niin nopeasti, kuin tieto jostakin tulipalosta, onnettomuudesta, tai erikoisesta tapahtumasta. Talon alla on ollut jo pitkään hiljaista. Kukaan ei kuitenkaan sinne huutele. Kaikki vaan odottivat ja hiljaisuus tiivistyy.

Pitkän odottelun jälkeen esiin työntyvät buutsien pohjat, paksut reidet, kiemurteleva persus, pian koko mies.

Käsimutkassa hellästi pieni ruskeankirjava kissa. Liikkumatta, veri nenänpäästä tipahdellen. Mies nousee hiljaa seisoalleen, kissa yhä käsimutkan päällä.

Silmistä valuvat kyyneleet multaiseen partaan. Katse, kuin anoen kiertää uteliaissa ihmisissä. Sanomaton kysymys:”Kenen kissa”.

Baarin Maija osoittaa vastapaistä taloa, mies nyökkää.

Laskee kissan hellästi ruohikolle, kävelee moottoripyörälleen, kaivaa sivulaukusta kirjavan päähuivin johon rauhallisin liikkein käärii kissan,

Hiljainen hetki. Mies seisoo, hetken niska alasluotuna ja poistuu hiljaa yöpaikkaansa.

Aamulla hän maksoi ja lähti, eikä häntä nähty koskaan enää.