Työläinen

Lapseni, aikani lähteä on tullut. Kaikki taloudellisesti järkevät keinot pitää työkyky yllä on käytetty loppuun. Saan aikaa kaksi viikkoa hyvästellä rakkaani, ennenkuin ikiunipiikki lyödään kannikkaani. Tämä on jäähyväiskirje, emme tule enää näkemään tässä elämässä, enkä ole ollenkaan varma onko mitään muutakaan..

Olen kuullut, että joskusmuinoin vanhukset saivat elää niin kauan, kuin henki suinkin pihisi. Mitä tuhlausta? Eihän mikään yhteiskunta kestä sellaista kuormaa.

En ole katkera, työ on ainoa asia, josta nautin ja jos en kerta jaksa niin on parempi näin.

Niinkuin tiedät synnyin armon vuonna 2032. Silloinkin oli kurjat ajat. Kaikki maailman maat olivat velkaantuneet holtittoman taloudenpidon ansiosta jo 2000 luvun alussa niin pahasti, että emme olleet päässeet maksukierteestä vielä minun syntymäni aikaan. Oli kuitenkin valoa näkyvissä. Yhteiskunnat antoivat talouden ohjauksen talousammattilaisille. Finanssilaitokset ryhtyivätkin tarmokkaisiin talouden uusjärjestelyihin..

Tarpeeton koulutus lopetettiin. Aivan turhaa kouluttaa kaikkia korkeampiin tehtäviin, koska suurin osa kansalaisista on kuitenkin niin vajavaisin älynlahjoin varustettu että koulutus on hukkaanheitetty voimavara.

Kaikki yhteiskunnan sektorit yksityistettiin, sillä vain yksityinen sektori voi tuottaa palvelut tehokkaasti ja taloudellisesti.

Viisivuotiaana kävin läpi äly, tunne ja stressiseulan. Valitettavasti en ollut johtaja-ainesta, vaan kakkosluokan työläinen. Koulua kävin neljä vuotta, sillä kakkosluokan työläiselle riittää luku, kirjoitustaito ja perusmatematiikka.

11 vuotiaana sain elinikäni mukana seuraavan työläisnumeron ja paikan yhtiössä, joka takasi työpaikan asunnon kohtuullisen palkan, niin kauan, kuin työkykyisenä pysyn. Suostuminen kromosomimuuntamiseen oli edellytys työpaikkaan. Vanhempani suostumuksen antoivat, sillä kieltäytyminen olisi merkinnyt vaikeuksia.

Kromosominuuntamisesta en mitään ymmärrä, mutta se aiheuttaa addiktion tapaisen kiintymisen työhön. En voi valittaa, työtäni olen aina rakastanut.

Elina annettiin vaimokseni ja saimme sinut. Olimme kyllä onneliset siihenaikaan.

Meillä oli yhtiön ansiosta kaikki mukavuudet ja viihdettä tuli virtuaalilaitteidemme kaikilta kanavilta. Tietysti vain silloin, kun ei ollut työaika. Iltakaudet istuimme facebookia selaten ja unelmoiden huipputyöntekijän saamasta lomamatkasta kanarialle. Kerran sen saimmekin, en tiedä muistatko sen, olit vielä niin pieni.

Erityisen ylpeä olen sinusta. Osoittauduit tutkimuksissa ensimmäisen luokan johtaja- ainekseksi. Vaikka se eroitti meidät jo varhain, tunnen ylpeyttä siitä, että minun, tavallisen työläisen geeneistä on syntynyt ensiluokan ihminen.

Nyt olen väsynyt, kuolemankello jo naksuttaa hirressä. On aika uusien työläisten astua maksamaan loppumattomalta tuntuvaa velkaa, jonka esi-isämme niskoillemme lastasivat. Vaikka jo toinen sukupolvi on hikensä vuodattanut velka ei ole juuri vähentynyt. Toivottavasti finanssi ihmiset keksivät vielä uusia säästöjä, jotta tilanne helpottuisi.

Jää hyvästi....Rakastan sinua.... isäsi.